''Talven luonnetta ennustettiin erilaisista merkeistä. Syyskuun myrskyjen uskottiin merkitsevän paitsi hyvää viljavuotta myös runsaslumista helmi- ja maaliskuuta. Tulevan talven luonnetta ennustettiin myös Linnunradasta. Linnunradan korkein kohta edustaa keskitalvea, läntinen pää kevättalvea ja itäinen alkutalvea. Jos itäpää on himmeä ja utuinen, tulee alkutalvesta leuto ja luminen, kun taas kirkas Linnunrata ennustaa paukkupakkasia ja lumetonta talvea. ''
-Taivaannnaula 2017, syksyn merkit
Kuten edellisessä julkaisussa jo muisteltiinkin, syksy oli hyvin erilaista aikaa entisaikoina. Joten, millaista elämää elivät oululaiset vuonna 1930? Miten he varautuivat talveen, ja millaista arkea he elivät?
1930- luvulla elettiin talouslaman alkua. Suomen sisällissodasta oli kulunut vain alle kaksitoista vuotta, mikä näkyi monien oululaisten arjessa. Nälänhädän varjosta huolimatta selvittiin sisulla, ja arjen käyttöesineistä tehtiin kestäviä ja pitkäikäisiä. Useat Minun aarteeni-näyttelyn esineet ovat juuri 30-luvulta, esimerkiksi rippipuku, äidin käsilaukku ja vihkilahjaksi saatu Nuutajärven lasimalja. Esineisiin voi tutustua paremmin itse näyttelyssä.
Teollisuuden nousun myötä myös väkiluku kasvoi, arvioidusti vuonna 1930 Oulussa asui 24 000 henkilöä. Lisäpuhtia alue sai Toppilan selluloosatehdahtaan ja Nuottasaaren selluloosatehtaiden tulosta. Puu oli tärkeä tuote, ja tärkein puunjalostustehdas oli Pateniemen saha. Tärkeitä teollisuusalueita olivat Pikisaari, Åströmin tehdasalue ja Myllytullin voimalaitos, mitkä myös työllistivät paljon oululaisia
Vaikka Oulu kukoisti teollisuuskaupunkina, osoitti se elivoimaisuutensa kulttuurin kehityksen parissa. Ensimmäinen uimastadion rakennettiin 1933 Linnasaaren edustalle. Oulun teatteripiirikin sai lähtölaukauksen vuonna 1931, jolloin perustettiin Oulun Näyttämö. Eräs näyttelyssämme esillä oleva esine kertoo tarinaansa Oulun teatterista ajalta, kun sen näytöksiä esiteltiin kaupungintalon juhlasalissa. Nimittäin käsilaukku, johon on jäänyt näytöslippuja 50-60-luvulta, sekä laukun omistajan ehostusvälineitä, peili ja parfyymiputeli. Lisää voit lukea näyttelystä.
Ainola-huvila paloi tragediseti 9.8.1929, ja sen tilalle rakennettu nykyisin toimiva museo valmistui vuonna 1931. Åströmin suvun rakennuttamassa huvilassa toimi sekä kaupungin kirjasto että museo.
Kulttuuri kehittyi, ja samoin teknologia. Rautatieaseman Oulu sai jo 1886, mutta asemaa laajennettiin 1922-1930 välisenä aikana. Samoina vuosina Oulussa alkoi pyörimään ensimmäinen auto-omnibussi, mutta pääosin kaupunnilaiset kulkivat hevosilla tai apostolinkyydillä. 30-luvulla yleistyivät myös radiot kovaa kyytiä koko maassa, hiljalleen myös puhelinyhteydet.
Puhelinteknologian kehitys Oulussa raivasi tietä tuleville innovaatioille, kuten Nokian menestystarinalle.
Loppukevennykseksi esinetarina kelanauhurista
Ylpeydenaiheeni! Ikioma mankka, siis kelanauhuri. Edessä oli joulun toivelahjani. Yksi kelanauha sisältyi paketin hintaan. Ja mikrofoni tietysti myös.Â
Seuraavan kesän "must"-juttu olivat sitten kävelylenkit mankkaa soitellen. Ei haitannut kilometrit, eivät hiertäneet kengät, kun kuljin Kaijonharjusta Tuiraan Kuusisaareen tyttökaverin kanssa mankkaani kantaen. Oi niitä aikoja! Aurinko paistoi ja musiikki soi! Hyvin pyöri! Tosin välillä piti nauhaa käsin kiristää, kun kävellessä heilahtelu aiheutti nauhan löystymisen. Mutta kannettu sitä on, kahva kaarella! Ei jaksa Belsonini nauhoja enää pyörittää, mutta eläkepäiviään se edelleen ullakolla viettää toisen, suurikokoisemman "kolleegansa", Telefunkenin seurassa.