Mistä ovat aarteet tehty?
- Minun Aarteeni
- Jun 2, 2019
- 2 min read
Voi tuntua itsestäänselvältä sanoa, että aarteet ovat jollakin tavalla arvokkaita. Ensimmäisenä mieleen saattaa tulla kuvia kultakolikoista, hopeavadeista tai kimaltavista jalokivistä. Niistäkin ovat aarteet tehty, mutta mitä jos puhuttaisiin sinun aarteestasi? Tietysti kyseinen aarre voisi edelleen olla kultainen perinnekoru, mutta aivan hyvin se voisi olla lempipändin paita, mummon kanssa kudottu matto tai vaikka moottoripyörä!
Aarteita tulee kaikissa muodoissa ja väreissä, ne voivat olla suuria tai pieniä, satoja vuosia vanhoja tai upouusia. Kaikki aarteet ovat arvokkaita, kunhan ne ovat rakkaita. Minun Aarteeni-näyttelyn työryhmästä Miisa ja Julia haluavatkin esitellä omat esimerkkinsä siitä, kuinka erilaisia aarteet voivat olla.

Antiikkinen miekka
Kaikki, mikä on vanhaa, ei välttämättä ole saatu perintönä, mutta on silti hyvin tärkeä. Vuonna 2015 Miisa teki vuotuisen matkan perheensä kanssa Oulaisiin, missä järjestettiin jälleen Weteraanikonepäivät. Siellä hän vaelteli Rompetorilla, miksi tapahtuman kirpputoria kutsuttiin. Yhtäkkiä hänen äitinsä juoksi Miisan luokse iloisten uutisten kanssa! Miisa, joka oli aina halunnut miekan, sai viimeinkin mahdollisuuden ostaa itselleen sellaisen. Näin lähelle uneelmaansa päästyään hän ei aikonut päästää miekkaa käsistään, ja sai lopulta tingattua sen hinnan 70 euroon.
Onnensa kukkuloilla oleva Miisa poistui miekan kanssa, mutta valitettavasti ilman sen syvempää tietoa siitä, mikä miekka oli kyseessä. Googlen ja päättäväisyyden avulla myöhemmin selvisi, että kyseessä oli todennäköisesti 1870-luvulta oleva venäläisen upseerin miekka. Pitkän matkan tehnyt miekka on sittemmin kulkenut Miisan mukana Ouluun, ja viettää eläkepäiviään antiikkisten kirjojen kanssa Miisan kirjahyllyssä.

Emaliset muumimukit
Joskus aarre voi olla jotakin, mitä käyttää joka päivä. Vuonna 2015 Julia lähti vaihtoon ulkomaille puoleksi vuodeksi mukanaan vain rajallinen määrä tavaraa, mitkä hän oli saatu matkalaukkuun. Tavaroista tärkeimmiksi muodostuivat yllättäen kaksi emalista, kulunutta muumimukia, mitkä koostivat viikon ajan kiireisen opiskelijan lähes koko astiaston. Jos ei siis ota huomioon muutamia muovilusikoita, mitä sai läheisestä ruokakaupasta. Tuntemattomassa kaupungissa, ja uudessa yliopistossa juostessa aika kävi kiireiseksi, eivätkä lautaset tai haarukat olleet päällimäisenä Julian mielessä.
Jos esineitä on vähän, niiden joukosta nousevat helposti esille ne, mitkä ovat todella tärkeitä. Julialle kävi näin, kun hän havaitsi, että emaliset mukit olivat kestäviä, helppo pestä ja monikäyttöisiä ollessaan juomamukeina, mittausvälineinä, keittokulhoina ja vastaavina! Vaikka viikonlopun myötä astiasto kasvoi hieman, eivät nuo emaliset mukit menettäneet merkitystään monikäyttöisyydensä vuoksi Julian keittiön kulmakivinä hänen opiskelijavaihtonsa aikana. Lapsuudesta tutut muumit toimivat myös muistutuksena kodista opiskelijalle, joka oli kaukana kotona.
Kenenkään tunteet, tarinat tai aarteet eivät ole täysin samanlaisia. Se, miten tavallisesta - tai mitä erikoisemmasta - esineestä tulee aarre, on mitä mielenkiintoisin prosessi. Kuullaksesi lisää tarinoita oululaisilta aarteista, kannattaa tulla käymään Minun aarteeni-näyttelyssä lokakuussa!
Comments