Lasten ja nuorten aarteet

Mitä enemmän olemme päässeet tutustumaan meille ilmoitettuihin aarteisiin, sitä selkeämmin olemme havainneet yhden selkeästi erottuvan teeman: lapsuudessa ja nuoruudessa lainaajalle tulleet aarteet. Meille on ilmoitettu niin leluja ja matkamuistoja kuin myös lapsuuden lempivaatteita. Viimeiseen kategoriaan lukeutuvaa Tutta-tuotteen froteista raitapaitaa onkin esitelty projektiimme liittyen myös sanomalehti Kalevassa 27. huhtikuuta. Samassa artikkelissa esiteltiin myös toinen lapsuuteen liittyvä aarre, lomamatkalta hankittu munkkipullo, joka innosti lainaajaansa keräämään lisää pulloja.

Yhtenäistä lapsuudesta peräisin oleville aarteille ovat niiden herättämät positiiviset muistot esimerkiksi lapsena tehdyistä lomamatkoista tai yhteisistä leikeistä sisarusten ja ystävien kanssa. Aarteena pidetyt esineet ovat toimineet lainaajilleen muistona lapsuudesta ja kulkeneet näiden mukana pitkälle aikuisuuteen useiden eri elämänvaiheiden halki. Aarteet saattavat olla aikuistumisen jälkeen epäesteettisiä ja – lainaajien sanojen mukaisesti – jopa rumia, mutta niiden tunnearvo on ajan kuluessa ohittanut ulkonäölliset seikat. Tällaisiin lukeutuvat esimerkiksi tarroilla koristeltu lelulaatikko ja isoäidin voittamat juomalasit, joita lainaaja piti lapsena niin upeana, että mummo halusi lahjoittaa ne hänelle.

Lapsuuteen yhdistetyt esineet ovat toimineet myös tapoina käsitellä aikuisten maailmasta tulleita ikäviäkin vaikutteita. Esimerkkinä tästä toimii nalle, jonka niskassa on tussilla piirrettyjä jälkiä ”kirurgisista toimenpiteistä”. Nallen avulla käsiteltiin vanhemman kokemaa vakavaa sairaskohtausta. Aikuisten toimia on matkittu leikin tavoin myös vähemmän vakavissa, arkisissa tilanteissa. Muun muassa eräs aarteeksi ilmoitettu leikkihevonen menetti aikoinaan häntäjouhensa lainaajan katseltua isäänsä siistimässä oikean hevosen häntää. Tärkeiksi aarteiksi on koettu myös perheen kanssa yhteisistä arkisista askareista muistuttavat esineet, kuten pyykkilauta, joka vie takaisin ajassa yhteisiin pyykkihetkiin äidin kanssa.

Aikuisten maailmaa tarkastelemassa. Kuva peräisin kirjoittajan kotialbumista.

Lapsuuden ja nuoruuden aarteet limittyvät paikoittain ”ite tehty” -kategorian kanssa. Monet aarteista ovat isän, äidin tai isovanhemman tekemiä, joihin yhdistyy esineeseen liittyvien muistojen lisäksi myös muistot aarteen tehneestä ihmisestä. Mahtuupa mukaan muutamia lainaajien itsensäkin tekemiä aarteita: esimerkkinä tästä toimii erään lainaajan ilmoittama kansakoulussa tehty nukke.

Mikä esine sinulle on jäänyt lapsuudesta erityisesti mieleen? Liittyykö esineeseen tarina? Kerro se meille! Ole yhteydessä toukokuun loppuun mennessä (ennen heinäkuuta ilmoitetut aarteet huomioidaan kuitenkin myös) blogin kautta tai sähköpostiosoitteeseen minunaarteeni@gmail.com.

- Outi